Oma historiani

 

Olin saanut kasvaa uskovaisessa kodissa, 2 papin lapsena, kolmesta lapsesta nuorimmaisena Etelä-Suomessa. Kuten arvata saattaa, lapsuudenkodin lämpö ei paljoa maailmalla lämmitä kun ovista ja ikkunoista tuulee, mutta lapsuudenkodissa on opetettu miten selvitään maailman tuulissa. Jumalaan turvaten. Olin 19-vuotiaana (päivälleen 31 vuotta sitten 26.11.1993, klo 23) pahassa auto-onnettomuudessa. Kaiken järjen mukaan siitä romukasasta ei kenenkään olisi pitänyt selvitä hengissä.. (kuvat: https://sites.google.com/view/harjuvaara-s/etusivu/kolarialbumi) 

Selvisin melko vähillä ulkoisilla ruhjeilla, mutta pää oli saanut pahimman tällin. Sain aivovamman. Miksi puhun ja kerron tästä? Aivovamma tunnistetaan liian huonosti, se ei näy päällepäin eikä ole älyvamma. Silti se vaikuttaa minulla kaikkeen. Suurin hankaluus tällä hetkellä lienee poikkeuksellinen väsyvyys eli uupumus. Ja oppimis- ja keskittymisvaikeudet.

Oireista kerron enemmän ja laajemmin: https://sites.google.com/view/harjuvaara-s/etusivu/info-sivu

Monilla, esimerkiksi onnettomuushetken opiskelukavereillani, oli vaikeuksia käsittää muuttunutta tilannettani, kun päällepäin ei näkynyt mitään. Fyysisesti olin toipunut. Kukaan kavereista ei kiinnittänyt huomiota että aivotoimintojen palautuminen vie parikymmentä vuotta, tosin aivovamma ei katoa mihinkään. Esimerkiksi uupuminen vaivasi. Täysin en ole palautunut. Aivovamma ei katoa mihinkään.

Rusinavertaus

Jokainen saa rusinoita vastaamaan päivän aktiivisia tunteja. Rusinat kuvaavat jaksamista. Terveillä ihmisillä rusinoiden määrä on lähes rajaton (esim 1pkt). Aivovammaiset saavat päivän toimintoihin vain kourallisen rusinoita (4-5 yksittäistä rusinaa).

Yö on nukuttu huonosti (kuten aina) ja herääminen vaatii jo oman rusinansa. Pitää vääntäytyä ylös sängystä ja keittää kahvit, syödä jotain että voi ottaa lääkkeet (taas menee rusina) pukeutuminen ja peseytyminen on vuorossa sen jälkeen (tämä vie taas rusinan).

Kuten huomaat, asioiden ei tarvitse olla isoja, kun ne vievät jokaisen rusinan yksi kerrallaan. Tavallisesta päivästä selviäminen voi olla minulle niin rasittavaa, kun rusinat on käytetty loppuun jo ennen iltaa, vaikken mitään ihmeempää tekisikään. Se kuinka nopeasti rusinat kuluvat vaikuttaa pitkälle seuraaviin päiviin, jopa viikkoihin. Kuulostaa hurjalta, mutta joudun elämään asiaa todeksi 24/7.

Käytän n 4 tunnissa saman kapasiteetin, mitä muut n 16 tunnissa. Tämä ilmenee siten että kun em kourallinen rusinoita on loppu, alkaa väsymys, ja tavallista enemmän unohtua isoja ja pieniäkin asioita, tulla vahinkoja, keskittymiskyky katoaa ja lopuksi tulee hirvittävä päänsärky. Johon ei edes auta mikään.