Myrskyn jälkeen

 Näissä Kari Tapion uudemmissa lauluissa on selvästi piilotettuna hengellinen sanoma.

 

Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen, Päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen. Ja jos satanut on liikaa sydämeen, Kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen.

Liian kauan omin voimin harhailin, Elin niin kuin mull' ois valta kapteenin. Moneen väärään vuonoon purteeni mun ui, Kunnes karikolle ylpeys murentui.

Myrskyn jälkeen on poutasää, Vihdoin oon sen saanut ymmärtää. Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään. Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään.

Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan. Aidon ystävyyden siltakaarineen Päivänvalon lailla kantaa sydämeen.

Myrskyn jälkeen on poutasää, Vihdoin oon sen saanut ymmärtää. Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään. Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään.

Myrskyn jälkeen on poutasää, Vihdoin oon sen saanut ymmärtää. Nyt sen nään, ei voi yksikään Päättää päivistään, ne määrätään. Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan Auringon taas käyvän hehkumaan Tiedän tän, vielä kerran nään Sateenkaaren pään, ja sinne jään.