Kutsumme ihmisiä

Sitten he tulivat Jerikoon. Kun Jeesus lähti sieltä opetuslastensa ja suuren väkijoukon kanssa, tien vieressä istui sokea kerjäläinen, Bartimaios, Timaioksen poika. Kun hän kuuli, että tulija oli Jeesus Nasaretilainen, hän alkoi huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Silloin Jeesus pysähtyi ja sanoi: ”Kutsukaa hänet.” He sanoivat sokealle: ”Ole turvallisella mielellä. Nouse, hän kutsuu sinua.” Mies heitti viittansa yltään, hypähti pystyyn ja tuli Jeesuksen luo.Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä tahdot minun tekevän sinulle?” Sokea vastasi: ” Rabbuuni, että saisin näköni jälleen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ” Mene, uskosi on parantanut sinut.” Hän sai heti näkönsä ja seurasi Jeesusta tiellä.

Mark 10:46-52

Markuksen evankeliumi kertoo suurkaupungin irtolaisesta, joka istuu tienpuolessa vanhan kaupungin laitamilla. Jeesus oli matkalla tuon Jerikon kaupungin halki ja hän kulki valtavan ihmisjoukon seuratessa. Siellä istui tämä Bartimaios, Timeuksen poika, joka huusi Jeesukselle: Daavidin poika, armahda minua!

Opetuslapset ja kansa suhtautuivat kerjäläiseen samoin kuin mekin; niin kuin hänellä ei olisi lainkaan ihmisarvoa. ”Me olemme nyt pyhiinvaelluksella, ei meitä saa häiritä!” Onneksi tarina jatkuu. Jeesus käyttää raadollisesti käyttäytyviä seuraajiaan hyväksi kutsuessaan ulkopuolisia yhteyteensä. Jeesus pysähtyi ja käski kutsua sokean luokseen. Huomatkaa, itse hän ei kutsua esittänyt.

Kutsuminen on se juttu, mikä tuo uudet ihmiset paikalle kirkkoon tai erilaisiin tapahtumiin. Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, että kynnys uudelle vieraalle lähteä hengelliseen kokoukseen laskee dramaattisesti kun esitän hänelle henkilökohtaisen kutsun.

Jeesus haluaa käyttää juuri meitä saattaakseen ihmiset yhteyteensä. Me kuitenkin olemme monella tapaa surkeita, avuttomia ja osattomia. Mutta niin se on ollut läpi raamatunhistorian; tästä jo kerroinkin aiemmin.