Oma todistukseni: Miten Jeesus löysi minut

 

Jeesus löysi minut 37 vuotta sitten Helsingin olympiastadionin katsomosta, Missio Helsingissä 1987. Olin varsin nuori tuolloin ja paljon on ehtinyt tapahtua tuon jälkeen elämässä. Monesti olen ollut kauempana Jumalasta, mutta irti hän ei ole päästänyt, on vain "vähän löysää siimaa" antanut kun olen tahtonut mennä katsomaan onko aidan takana vihreämpää ruohoa, että saan taas palata iloisemmin Isän syliin ja rakastaa entistä palavammin. Jeesus on myös kantanut yli kaikkien elämän karikoiden.  

Koko elämäni on ollut Jumalan kädessä. Kun edellinen vaimo jätti, siitä aukesi Jumalan tahdon mukainen tie nykyiselle paikkakunnalle. Täällä olen onnellinen.

Kari Tapion kappale Valoon päin kertoo oikeastaan elämästäni.

Olin kulkenut maata ja merta
Nähnyt melkein mä helvetin
Ehkä suonissain virtaavaa verta
Joskus liikaa mä myös laimensin
Olin vannonut myös joka kerta
Kautta suojelusenkelin
Seilaan viimeistä kyynelten merta
Sisimpäin minä näin vaimensin

Valoon päin nyt varjoista kuljen
Yksin siihen en pystyisikään
Ja jos hetkeksi silmäni suljen
Mä hänen kulkevan vierelläin nään

Valoon päin nyt varjoista kuljen
Nöyrin mielin oon päättänyt tän
Ja kun viimeksi silmäni suljen
Mä hänen suojaansa ainiaaks jään

Näitä arpia en enää peitä
Ne on aarteita sittenkin
Ilman niitä ja mun kyyneleitä
Yössä yksin nyt vain olisin
Siitä kiitänkin jokainen ilta
Kun mä tyynylle painan pään
Vihdoin alla on kestävä silta
Jota kuljen mä taas elämään

Valoon päin nyt varjoista kuljen
Yksin siihen en pystyisikään
Ja jos hetkeksi silmäni suljen
Mä hänen kulkevan vierelläin nään
Valoon päin nyt varjoista kuljen
Nöyrin mielin oon päättänyt tän
Ja kun viimeksi silmäni suljen
Mä hänen suojaansa ainiaaks jään 

Sanat: Kari Jalkanen