Puhu, Palvelijasi kuulee

Samuel-poika palveli Herraa Eelin johdolla. Herran sana oli siihen aikaan harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia.

Kerran tuohon aikaan Eeli makasi vuoteellaan. Hänen silmänsä olivat alkaneet hämärtyä, eikä hän nähnyt kunnolla.

Jumalan lamppu ei ollut vielä sammunut, ja Samuel makasi vuoteellaan Herran huoneessa, jossa Jumalan liitonarkku oli.

Silloin Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: ”Tässä olen.”

Samuel juoksi Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen. Sinä kutsuit minua.” Mutta Eeli vastasi: ”En ole kutsunut, mene takaisin nukkumaan.” Samuel meni vuoteelleen.

Herra kutsui Samuelia uudelleen. Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen, sinähän kutsuit minua.” Mutta Eeli vastasi: ”En kutsunut, poikani, mene takaisin nukkumaan.”

Samuel ei vielä silloin tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle.

Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran. Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: ”Tässä olen. Sinä kutsuit minua.” Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikaa.

Hän sanoi Samuelille: ”Mene nukkumaan, ja jos sinua vielä kutsutaan, sano: ’Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.’” Ja Samuel meni vuoteelleen.

Sitten Herra tuli, seisahtui ja kutsui häntä kuten edellisilläkin kerroilla: ”Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: ”Puhu, palvelijasi kuulee.” 1Sam 3:1-10

Mulla oli lapsena sellasia pieniä neliön mallisia lastenkirjoja Raamatun kertomuksista. Tämä oli yks niistä. Äiti luki usein niitä mulle. Ainakin Sakkeus oli myös ja vertaus lammaspaimenesta sekä kadonneesta hopearahasta. Mutta tämä Samuel oli ihan mun ehdoton suosikki, onhan mun nimi Samuli johdettu Samuelista. Tosin monet kutsuu mua ihan suvereenisti Samueliksi, olen alkanut sitä itsekin käyttää nykyisin.