Kerrotaan että eräässä pikkuisessa tönössä asui vanha nainen. Tönössä oli vain yksi huone ja sitä lämmitettiin puuhellalla. Talvella öisin lämpötila laski niin alas, että vesiämpärin pinta jäätyi.
Nainen täytti 90 vuotta ja kirkkoherra poikkesi onnittelukäynnille. Oli talvi ja aika viileää sisällä, ikkunoista veti. Kirkkoherra kysi että onko nainen ajatellut, missä hän mahtaa viettää ikuisuutensa kuolemansa jälkeen. -Taivaan iloissa vai siellä toisessa toissa paikassa?
Nainen lisäsi puita hellaan ja totesi, että ei tällä iällä enää niistä ilonpidosta niin välitä, kunhan ei tarvitse palella!
Kerrotaan toisesta vanhuksesta, joka 98-v päivillään itki vuolaasti.
Onnittelemaan tullut kirkkoherra meni kysymään mikä on hätänä.
-Kaikki minun ystäväni ovat kuolleet ja ovat taivaassa.
-Eikös se ole iloinen asia sitten?
-He varmaan luulevat että minä olen joutunut sinne toiseen paikkaan, kun minä olen vielä täällä.
Oletko sinä miettinyt kumpaan paikkaan sinä olet menossa? Päätöstä ei kannata jättää tehtäväksi "myöhemmin" tai "sitten vanhana", et tiedä päättyykö elämäsi vaikka seuraavalla automatkalla. Kukaan ei pääse taivaan iloihin vain olemalla hyvä ihminen, siellä on vain syntisiä, syntisiä jotka ovat tunnustaneet syntisyytensä ja turvanneet Jeesukseen. Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh 14:6)
Kommentit
Lähetä kommentti