.jpg)
Rukouksessa lähestymme pyhää Jumalaa. Rukous ei ole kahden tasavertaisen kumppanin keskustelua, vaan pienen ihmisen nöyrtymistä suuren ja pyhän Jumalan edessä.
Jumalan nimi ilmaisee, kehen me uskomme ja kuka meidän Jumalamme on. Emme usko tuntemattomiin kohtalon voimiin, vaan persoonalliseen Jumalaan, joka ilmoittaa itsensä ja jonka voimme kohdata uskossa.
Koska Jumala on pyhä, myös hänen nimensä on pyhä. Jumalan nimen pyhittäminen merkitsee sitä, että kunnioitamme kaikessa Jumalaa ja otamme kiitollisina vastaan kaiken, minkä hän on tehnyt hyväksemme.
Jumalan pyhyys sitoo meidät hänen sanansa mukaiseen uskoon ja elämään. Koska jo kasteemme on tapahtunut kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tulee koko elämämme olla Jumalan kunniaksi elettyä. Isä meidän -rukouksessa pyydämme, että Jumala ohjaisi kaikkia sanojamme ja tekojamme ja että hänen nimensä pyhitettäisiin kaikkien kansojen keskuudessa.
Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään. (2. Moos. 20:7)
Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. (Jes. 42:8)
Enkeli sanoi Joosefille: "Maria synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä." (Matt. 1:21)
Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. (1. Piet. 3:15)
https://katekismus.fi/isameidan/26.html
Kommentit
Lähetä kommentti