Elämän koettelemukset ajavat meitä rukoilemaan apua ja voimaa itsemme ulkopuolelta. Hapuileva ja sanatonkin rukous on Pyhän Hengen työtä meissä ja kääntymistä Luojan, elämän antajan, puoleen.
Jeesus itse opetti Isä meidän -rukouksen. Kun rukoilemme Jeesuksen opettamin sanoin, pyydämme Jumalan tahdon mukaisia asioita. Tunnustamme, että Jumala tietää, mikä on meille hyväksi ja mitä todella tarvitsemme.
Usko taivaalliseen Isään antaa rohkeutta rukoilla vapaasti ja turvallisesti. Myönnämme täydellisen riippuvuutemme kaikkivaltiaasta Jumalasta, mutta lähestymme samalla rakasta Isäämme. Voimme luottaa siihen, että hän kuulee meitä ja pitää huolen koko elämästämme.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps. 23:1) Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!"(Room. 8:14-15) Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. (1. Kor. 8:6) | |
| https://katekismus.fi/isameidan/25.html |

Kommentit
Lähetä kommentti